Öljynporaus

Öljynporauksessa maakuoreen tehdään reikä, ja tehdystä reiästä pumpataan öljyä maan pinnalle. Öljyä voidaan porata maalla öljykentillä tai merellä öljynporauslautoilla. Öljynporauksessa poraustorniin kiinnitetään ontto teräsputki ja reiän poraukseen käytetään joko kovametalli- tai timanttiterää. Kohteesta riippuen porattavan reiän syvyys voi olla muutamista sadoista metreistä jopa 10 kilometriin. Pumpattu raakaöljy siirretään käsiteltäväksi öljynjalostamoon, jossa siitä voidaan tuottaa esimerkiksi dieselöljyä tai bensiiniä.

Öljyn historiaa

Lähteiden mukaan öljyä olisi käytetty sodankäynnissä nykyisen Iranin alueella noin 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Muinaisessa Kiinassakin öljyä on porattu bambusta valmistetulla poralla jo vuonna 347, päästen tällöin 240 metrin syvyyteen. Lähi-Idässä öljyä on pulpunnut maan pinnalle myös itsestään ja sitä on käytetty mm. soihtujen polttoaineena. Öljyn arvo alkoi kuitenkin nousta vasta 1800-luvulla kanadalaisen Abraham Pineo Gesnerin keksittyä jalostaa öljystä petrolia petrolilamppuihin.

Petrolilamppujen ollessa pääasiallisena valon­lähteenä Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa seuraavat 50 vuotta öljy oli arvokasta. Sitten keksittiin hehkulamppu. Kaspianmeren rannalla Bakussa sijaitsevista Venäjän keisarien hallinnassa olleista öljylähteistä saatiin runsaasti petroliin tarvittavaa öljyä. Kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset kiinnostuivat öljyn etsinnästä 1850-luvun loppupuolella. Pian kuitenkin kultakuume vaihtui öljykuumeeksi rikastumisesta haaveilevien öljyn etsijöiden keskuudessa. Öljyn kysyntä ja arvo kasvoi entisestään, kun polttomoottori keksittiin.

Öljyn etsintä

Öljyä etsitään paikallistamalla maan alta taskuja, joissa öljyä on kertyneenä. Kun taskuja havaitaan, suoritetaan ensin mittauksia ja otetaan näytteitä, jonka jälkeen öljyn olemassaolosta varmistutaan tekemällä koeporaus. Vanhoissa elokuvissa öljykenttään osuessa porausmiehien päälle alkoi suihkuta öljyä. Nykyään näin ei kuitenkaan enää ole. Mittausvälineet ovat kehittyneet, tällä varmistetaan kaiken öljyn talteen saaminen sekä räjähdysvaaran minimointi. Nykytekniikalla on mahdollista tehdä myös syvempiä ja kapeampia reikiä.

Paine työntää poratusta reiästä öljyä maan pintaa kohti, mutta paine saattaa jossain kohtaa alkaa heiketä, ja silloin voi olla tarpeen ruiskuttaa maaperään joko vettä tai joitakin kemikaaleja paineen ylläpitämiseksi. Öljyn tiheys saattaa vaihdella alueittain. Kevyt öljy on helpointa pumpata ylös ja jalostaa sitä, mikä tekee siitä halutumman kuin paksumpi öljy. Nykytekniikka mahdollistaa myös vaakasuorien porausten tekemisen, jonka vuoksi porausreikiä ei tarvita niin montaa.

Öljynporauslautat

Öljynporauslautta voi olla kelluva tai ankkuroitu lautta, tai merenpohjaan kiinnitetty torni. Jack-up -lautta on kelluttamalla siirrettävä lautta, jota käytetään alle 100 metriä syvissä vesissä. Puoliuppolautta on kelluva ja liikuteltava lautta, jota voi käyttää jopa 1000 m syvyydessä. Se on yleisin porauslauttatyyppi. Kiinteä porauslautta seisoo teräs-tai betonijaloin meren pohjassa. Kiinteitä lauttoja voi käyttää noin 500 metrin syvyyteen asti ja ne on suunniteltu pitkäaikaiseen käyttöön.

Tension Leg -lautta kelluu ja se ankkuroidaan kulmista, soveltuen käytettäväksi 300 – 1500 m syvyyksissä. Spar-lautta on kelluva, pohjaan ankkuroitu jättimäinen pystysuora lieriö, jonka vakautta ylläpitävät painolastitankit. Asuintilat ja porauslaitteet rakennetaan pystysuoran putkirakennelman päälle. Spar-lautta on yhteydessä merenpohjassa sijaitsevaan porauskaivoon porausputkiston avulla, joka joustaa hydraulisesti. Spar-lauttaa voi käyttää jopa yli 2000 m syvyydessä, ja sen päälle pystyy rakentamaan suuriakin kansirakenteita.

Öljykentät

Öljykentällä tarkoitetaan aluetta maankuoressa, joka sisältää öljyä, jota pystytään nostamaan maanpinnalle öljypumpuilla ja myöhemmin jalostamaan polttoaineeksi. Öljykentät saattavat kattaa hyvin laajoja alueita, useita satoja neliökilometrejä, joten tarvitaan paljon öljypumppuja, ennen kuin kentästä saadaan täysi hyöty irti. Alussa, kun öljykenttä on vasta löydetty, tuotanto voi olla vähäistä, ennen tarvittavien laitteiden asennusta. Alueelle voi olla tarpeen asentaa tutkimusöljypumppuja selvittämään, missä alueen reunat kulkevat.

Öljypumppujen ja työntekijöiden asumusten lisäksi öljykentälle tulee myös rakentaa öljyputket öljyn siirtoa varten. Tähän kaikkeen kuluu sekä aikaa että rahaa. Maapallolla on olemassa yhteensä yli 40 000 öljykenttää, niin maalla kuin merelläkin. Maailman suurimmat öljykentät ovat Saudi-Arabian Ghawar sekä Kuwaitin Burgan Field, joissa molemmissa on ennustettu olevan yli 60 miljardia barrelia öljyä. Suuri osa öljykentistä on kuitenkin paljon tätä pienempiä.

Öljyn kuljetus

Ensimmäiset öljy-yhtiöt Pennsylvaniassa hoitivat öljyn kuljetuksen viskitynnyreissä, joihin laitettiin 180 litraa öljyä. Myöhemmin määrää vähennettiin 159 litraan, sillä aiemmasta määrästä öljyä läikkyi monesti yli kuljetuksessa. Tästä on lähtöisin yhä öljykaupassa käytössä oleva sana barreli, englanniksi barrel tarkoittaa tynnyriä. Euroopassa on aina ollut käytössä tonnit öljyn mittaamiseen, sillä öljyä on tuotu alusta alkaen meriteitse ja näin ollen se on mitattu painon mukaan tonneina.

Yleensä metallista valmistetut öljyputket kuljettavat jalostamoihin raakaöljyä sekä jakelukeskuksiin valmista öljyä ja muita tuotteita. Öljyputkitekniikka on kehittynyttä ja sen avulla voidaan valvoa öljyn virtausta, painetta, tai havaita vuotoja putkistossa. Öljyputkia pitkin ei ole kannattavaa kuljettaa suuria määriä öljyä merien yli, vaan silloin öljyn kuljetukseen käytetään öljytankkereita, jotka ovat pituudeltaan jopa 400 metriä ja niihin mahtuu öljyä miljoonan barrelin verran. Öljyä kuljetetaan myös junilla.

Töihin öljynporaukseen?

Mikäli työskentely esimerkiksi öljynporauslautalla kiinnostaa, tulee olla valmis asumaan ja työskentelemään tiiviisti öljynporausalueella kuukausia, tai jopa vuosia. Työ on myös rankkaa, töitä saattaa olla useampi viikko yhtä mittaa ilman vapaapäiviä, jonka jälkeen vapaatakin toki on pidempi pätkä. Mikäli työ tuntuu silti mielekkäältä, on esimerkiksi Norjassa perinteisesti työskennellyt paljon suomalaisia myös öljyalalla. Palkkaus on hyvä ja tylsää monikansallisessa työyhteisössä ei varmasti tule.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *